Kolmisen viikkoa on nyt tainnut kestää tämän kertainen painonpudotusvaihe. Alun perin oli tarkoitus, että olisin pelkillä nutreilla tämän kolme viikkoa ja painoa olisi tippunut jopa 10kg, no ei mennyut ihan suunnitelmien mukaan, mutta painoa on tippunut ihan sopivasti. :) En meinanut kyllä tämän aamun puntarilukemaa uskoa, on tullut tässä herkuteltua ja eilen meinasinkin marinapostauksen kirjoitella. Eilen tuli siis syötyä KOLME pullansiivua, en todellakaan olisi tarvinnut kuin yhden, mutta vaihtoehtona olisi ollut heittää nuo kaksi roskikseen, joten minä ahmatti menin ja söin ne. Keskiviikkona töissä käväisi joku esitelijä joka toi viinereitä, alku meni hyvin, enkä ottanut yhtään. Toisella tauolla sorruin puolikkaaseen... ja työpäivän jälkeen lautasella oli vielä puolikas viineri, joka mun oli sitten syötävä..  Tää työpaikka on kyllä yks miinakenttä, välillä tulee osumia ja välillä taas onnistun pujottelemaan miinojen välistä.

Liikuntaa en ole juurikaan harrastanut, kerran kävin tällä viikolla reilun puolen tunnin kävelyllä. Ajattelin ottaa tämän nyt lempeästi ja mennä omien fiilisten mukaan. Nyt viikonloppuna saan takaisin mun crossarin, joka on ainakin vuoden tainnut olla mun vanhemmilla hoidossa. Takuita ei ole, että se vielä olisi ehjä, mutta mikäli on, niin se muuttaa nyt takaisin. Samalla on veljen rippijuhlat (joista alunperin tämä laihdutusvillitys lähti).

Eilen sain myös vähän shokkihoitoa kun kokeilin juhlamekkoani. Se oli ihan hyvä, mutta sitten keksin istua se päällä. Siis mielestäni paisuin leveyssuunnassa puolet, tuoltako minä näytän?! Siis hyi yök.

En edelleenkään ymmärrä, miksi joskus painonhallinta on niin vaikeaa ja joskus taas iha siedettävääkin. Nyt olo on ollut ihan ok, mutta onhan näitä yrityksiä ollut vähän väliä ja itkukurkussa olen ollut kun paino vaan nousee. Sitten olen ehkä syönyt vähän lisääkin..

No mutta nyt yritän unohtaa kaikki negatiiviset ajatukset ja koittaa kestää. Ei nämä kilot (ikävä kyllä) viikossa, eikä kuukaudessakaan lähde, kun onhan niitä jo 10v kerättykin..