Nyt iski taas, tais olla kyllä amorin nuoli. Mutta väliäkö sillä jos intoa riittää? Tai noh, riittänyt kaksi päivää. Eilen crossailin 45min iltasella ja tänään aamusella 25min. Sykkeen pyöriessä siinä 150 hujakoilla. Täytyykin käydä vähän tarkistelemassa että mikä ois hyvä syke, tai onko joku rasvanpolttosyke ym. Mutta tuo on ihan hyvä, hiki tulee mutta jaksaa kuitenkin. Aikaisemmin oon tässä kuussa siis crossaillut kerran, yhden ainoan vaivaisen kerran.

Työpaikkaruokailut loppuivat kuukausi sitten, mutta painossa ei ole tapahtunut muutoksia, johtuen varmastikin joulusta sekä suklaasta jota piti syödä vielä kuukausi joulun jälkeenkin. Sekä siitä että olen käynyt monta kertaa viikossa ulkona syömässä. Mutta nyt, taloudellisen tilanteekin takia on tähän tultava loppu. Syön itseni hengiltä ja konkurssiin. (Konkurssi taitaa tulla kuitenkin ensin)

Sen huomasin että jos elämässä on muita murheita, ei laihdutus onnistu. Mutta nyt kun viime päivät ovat olleet jotenkin tosi mukavia, mulle tuli vaan sellainen tunne, että haluan urheilla! En kyllä ymmärrä miten, tai mistä sellainen ajatus on tullut päähäni. Yleensä se on ollut sellainen pakko oikeastaan, pakko yrittää elää terveellisesti ja liikkua (tosin vaikka onkin ollut pakko, ei sitä silti ole tullut harrastettua) Toivon todella että tämä tunne pysyy, etten ajattele koko ajan ruokaa.