Tuo sivu palkki jaksaa masentaa joka kerta kun sen nään. Täytyypä siis olla katsomatta sitä. Toivottuja tuloksia ei ole tullut. Hyviä päiviä on ollut jokunen, mutta myös paljon niitä huonoja. On tullut tehtyä tosi huonoja valintoja. Onneksi paino ei ole noussut takaisin tuohon huippu lukemaan. Pudotus on joka kerta vain vaikeampaa ja vaikeampaa. Toivon todella, että tämä on se viimeinen kerta. Se jolloin opin miten syödä terveellisesti, opin pitämään mieliteot kaukana. Ikäväkseni katsoin Yleltä jonkun dokumentin missä kerrottiin laihduttamisesta ja painosta yleensäkin. Siinä(kin) todettiin, että suuria pudotuksia tehnyt joutuu tuntemaan nälän tunnetta, kun taas saman määrän syönyt aina normaalipainoinen tuntee itsensä kylläiseksi. Tuossa ei kerrottu, kestääkö tuo loppuelämän vai vuoden vai minkä ajan. Toivon, ettei nyt iäisyyksiä kuitenkaan..

Isona ihmisenä haluaisi myös isoja tuloksia. Puolen kilon heilahdus suuntaan tai toiseen ei tunnu missään. Ikäväkseni niitä puolen kilon heilahduksia ylöspäin onkin tullut useita ja jos vain jaksaisin tsempata myös alaspäin tulevat heilahdukset toisivat pitkällä aikavälillä tuloksia.

Ruuan merkitystä täytyisi saada jotenkin pienennettyä. Eilen en saanut unta kahteen tuntiin, mielessäni pyörivät vain erilaiset ruuat! Myös ihan tavalliset sekä ne herkut.. Ei siis nälkäisenä kannattaisi mennä nukkumaan.

Tavoitteena on siis loppuelämän kestävä elämänmuutos. Ehkä jo kesällä 2011 voisin olla normaalipainoinen. Nälkä on vain niin ikävä tunne, se sumentaa minun ajattelukykyni täysin. Silloin suuhun katoaa pala jos toinenkin. Samoin väsymys, yritän piristyä herkuilla tai ihan tavallisellakin ruualla. Hetkellisesti se jopa auttaa, kun veren sokerit nousee.. No tästä jatketaan kamppailua. Tärkeintä on varmasti huolehtia, ettei paino ainakaan nouse. Toiseksi tärkeintä on saada se tippumaan. Jos nyt aluksi edes sinne lievän ylipainon puolelle, eli kymmenisen kiloa.